Kaupungin pitää herätellä asuntomarkkinoita, jotta saadaan uusia asumisen malleja

Oululla on pitkä historia aktiivisena maapolitiikan toimijana, joka on nähnyt kaupunkikehityksen kannalta tärkeänä tuottaa monipuolisia asumisen vaihtoehtoja kuntalaisille. Kaavoituksella ja tontinluovutuksella annetaan mahdollisuus uudenlaisten hankkeiden pilotointiin, kuten nykyaikaisten yhteisöllisten asuinkortteleiden rakentamiseen. Marraskuun lopussa kaupungingeodeetin virasta eläkkeelle jääneen Kaija Puhakan mukaan kokemukset uudenlaisesta yhteisöllisestä asumisesta ovat hyviä ja kaupungin kannattaa herätellä markkinoita uusien asumismallien saamiseksi – unohtamatta aktiivista vuoropuhelua kuntalaisten kanssa kaavaprosessien aikana.

”Oulussa yhteisöllisen asumisen kokeiluja tehtiin jo 1990-luvulla”, muistelee pitkän virkauran tontti- ja asumisasioiden parissa tehnyt kaupungingeodeetti Kaija Puhakka. Ensimmäinen niistä oli ikäihmisten talo, minkä jälkeen haettiin erityyppisiä ratkaisuja, kuten perheiden yhteisörakentamista ja tavalliseen asumiseen integroitua palveluasumista yhteistiloilla. Puhakan mukaan heti ensimmäinen ikäihmisten talosta tehty opinnäytetyö osoitti toimivan yhteisöllisen asumisen edellyttävän erityisesti sitä, että asukkaina on eri-ikäisiä ihmisiä.

2010-luvulla Oulun Lipporantaan alettiin rakentaa ensimmäistä kolmen sukupolven yhteisöllistä Kotikatu365 Oy:n asuin- ja palvelukorttelia, ja seuraava on suunnitteilla nyt Peltolan alueelle. Kaijonharjuun ryhdytään ensi vuonna rakentamaan yhteisöllistä lähimmäiskorttelia. Miksi juuri Oulussa ollaan edelläkävijöitä yhteisöllisten korttelien kaavoittamisessa ja rakentamisessa?

”Toki kaikissa isommissa kaupungeissa on nähty, että yhteisölliselle asuinrakentamiselle on tarvetta. Oulu on Ruotsin vallan aikana perustettu lahjoitusmaakaupunki, jossa on vahva maanomistus. Koko yli 400-vuotisen historiansa ajan kaupunki on ollut aktiivinen maapolitiikan toimija ja pystynyt luomaan pilotointia ja edelläkävijyyttä. Päätöksentekijämme ovat valveutuneita ja ymmärtävät, että kaupunkikehityksen kannalta on tärkeää tuottaa monipuolisia asumisen vaihtoehtoja ja vastata asukkaiden erilaisiin tarpeisiin. Kaavoituksella ja tontinluovutuksella annetaan mahdollisuus uudenlaisten korttelihankkeiden pilotointiin”, Kaija Puhakka valottaa.

Korttelikaavoituksessa on tärkeää vuoropuhelu kuntalaisten kanssa

”Korttelimittakaavan rakennushanke merkitsee ison kaavahankkeen prosessia, joka kannattaa hoitaa hyvin – vaikka se ottaa aikansa. Kokemuksesta voin sanoa, että erityisesti vuorovaikutus asukkaiden ja lähiympäristön toimijoiden kanssa on tärkeää kaavaprosessin aikana, koska sillä voidaan ehkäistä valituksia ja jälkipuheita”, Kaija Puhakka kertoo.

Suomessa on totuttu pilkkomaan tontit useiksi rakennuspaikoiksi, jotka jaetaan kilpailutuksella eri rakennusliikkeille. Onko tämä nähty haasteena korttelimittakaavan hankkeissa?

”Se ei ole noussut meillä esiin päätöksentekovaiheessa. Mielestäni kaupungin pitää myös herätellä markkinoita, jotta mahdollistetaan uusia toimijoita ja asumisen malleja. Rakentaminen on yleensä hyvin tuottajalähtöistä. Yhteisöllinen asuinkortteli on tuote, jota ei tiettyyn toimintatapaan tottuneella alalla synny, vaan sen toteuttamiseen tarvitaan erilaisia toimijoita kuin perinteiset rakennusliikkeet”, Puhakka linjaa.

Kyläyhteisöille on paikkansa kasvavissa kaupungeissa

Kaija Puhakan mukaan Oulun kokemukset yhteisöllisen asuinkorttelin rakentamisesta ovat positiiviset.

”Kotikatu365 Lipporanta ja sen asuintalojen ripeä toteutusaikataulu on osoittanut, että tämäntyyppiselle asumiselle on kysyntää tavallisten suomalaisten asunnontarvitsijoiden keskuudessa kaupungistumisen jatkuessa. Kaupunki on onnistunut tavoitteissaan ja palaute asunnonostajilta ja asukkailta on ollut pelkästään positiivista.”

”Oulukin kansainvälistyy ja kasvaa työssäkäyvien maahanmuuton seurauksena. Yhteisöllisen asumisen malli on integroiva malli, joka vastaa myös ulkomaalaisten asumisen tarpeisiin”, Puhakka uskoo.

”Toivottavasti uudenlaisten mallien pilotointi jatkuu myös tulevaisuudessa, koska se tuo kaupungille erottuvuutta ja kuntalaisille vaihtoehtoja asumiseen”, toivoo Kaija Puhakka, joka itse jäi marraskuun lopussa eläkkeelle Oulun kaupungingeodeetin virasta.