Tekoälyopastaja ja yhteisösheriffi yhteisöllisyyden edistäjinä asuinkorttelissa

Tutkija Jouko Makkonen kävi tutustumassa Kotikatu365 Hatsalan korttelin yhteistiloihin ja alueen digitaaliseen palveluportaaliin. Hänen mukaansa Kotikatu365-konseptissa on monia pohjoismaisen superkorttelin elementtejä.

Vaikka Suomi on teknologisesti kehittynyt maa, teknologioita ei vielä kovin paljon hyödynnetä asuinympäristöjen yhteisöllisyyden tukemisessa. Väitöskirjatutkija Jouko Makkonen Tampereen yliopiston Ihmiskeskeisen teknologian tutkimusryhmästä tutkii, miten älyteknologioilla voidaan edistää yhteisten tilojen käyttöä ja asukkaiden vuorovaikutusta kaupunkikortteleissa.

Makkonen on tutkinut mm. älykkään teknologian hyödyntämistä pohjoismaisessa superkorttelissa.

”Kaupunkitutkijat kehittävät superkorttelikonseptia, joka on Pohjoismaihin soveltuva vastine Barcelonan superblockeille. Se on todella hieno ajatus, joka laajentaa perinteisen yhden taloyhtiön mallin skaalautuvaksi korttelimalliksi. Siihen liittyy kestävän kehityksen mukaista tilojen ja muiden resurssien – kuten energiaratkaisujen, infrastruktuurin ja palvelujen jakamista – mikä ei meillä Suomessa vielä ole taloyhtiöiden välillä kovin tavallista”, Jouko Makkonen kertoo.

SocialBlock-projektissa Makkosen tutkimusalue keskittyi nimenomaan älyteknologioiden hyödyntämiseen asukkaiden yhteistilojen käytön edistämisessä. Sitä varten haastateltiin Tampereelle rakennettavan Hiedanrannan älykkään, yhteisöllisen kaupunginosan potentiaalisia asukkaita ja jatkojalostettiin haastatteluaineistoa tutkijatyöpajoissa.

Asukkaille yhteistilat ovat kaivattu kodin jatke

”Tutkimuksesta ilmeni, että yhteistiloja kaivataan ja ne nähdään kodin jatkeina, joilla on jokin tehtävä: ne tuovat lisätilaa, lisää toimintoja ja toimivat paikkana sosiaalista kanssakäymistä varten. Usein kanssakäymiseen halutaan liittyvän jonkinlainen aktiviteetti. Kaupunkikerrostaloissa omaa kotia pidetään korostetusti omana yksityisenä tilana, mutta jaettu tila on asukkaiden mielestä neutraali maaperä – yhteinen tila, jossa voi tavata ihmisiä. Moni tekeminen on sellaista, jota ei halua välttämättä tehdä kotona, joten kaivataan sellaista yhteistä tilaa, jossa on sopivat olosuhteet ja toiminnallisuudet erilaisiin aktiviteetteihin”, Jouko Makkonen toteaa.

”Tutkimuksessa löytyi ajatus siitä, mitä korttelin yhteistilat voivat tarjota asukkaille, ja miten asukkaita voidaan motivoida tilojen käyttöön. Yhteiset tilat mahdollistavat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja erilaiset aktiviteetit, mutta lisäksi tilat voivat itsessään myös aktivoida niiden käyttöön. Monipuoliset, erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia tarjoavat yhteistilat motivoivat niiden käyttämiseen aivan eri tavalla kuin esimerkiksi taloyhtiön kellarihuone”, Makkonen jatkaa.

Älyteknologiat sheriffin, kohtauttajan ja opastajan roolissa

Älykkäille teknologioille löydettiin tutkimuksessa erilaisia käyttötarkoituksia ja rooleja asuinkortteleiden yhteistilojen käytön tukemisessa. Mutta mitä ne älyteknologiat oikein ovat?

Tutkija Makkonen selventää: ”Ne ovat proaktiivisia, datalla ohjautuvia teknologioita, joiden toiminnallisuuksiin sisältyy jossain muodossa jonkinlaisen tekoälyn käyttöä – monesti melko käytännönläheisiä juttuja: älyteknologialla voidaan esimerkiksi yhteistilan varausjärjestelmässä optimoida tilan käyttöä. Toisaalta ne voivat taipua myös sosiaalisen vuorovaikutuksen edistämiseen.”

Asukashaastatteluissa ilmeni, että asukkaat suhtautuvat avoimesti uusiin tilojen jakamiseen liittyviin teknologioihin ja he arvostavat eniten teknologian tuomia käytännön hyötyjä. Lisäksi älyteknologiat voivat alentaa yhteistilojen käytön kynnystä fasilitoimalla tilan käyttöä ja aktiviteetteja, mutta myös sosiaalista kanssakäymistä – ikään kuin rikkoa jäätä tunnistamalla asukkaiden joukosta samoista asioista kiinnostuneita henkilöitä. Vastaajat myös uskoivat älykkäiden teknologioiden auttavan asuinyhteisön ihmisiä kehittymään – ottamaan omistajuutta yhteisistä tiloista ja noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Haasteina osa haastateltavista nosti esiin yksityisyyden suojan sekä riskin, että liika teknologian käyttö kääntyy itseään vastaan.

”Asukkaiden kannalta kaiken ytimessä on kuitenkin aina teknologian käytettävyys ja saavutettavuus. Eli kun jotain tehdään, niin tehdään se kunnolla ja panostetaan käyttäjäkokemus- ja käytettävyyssuunnitteluun”, Makkonen linjaa.

Tutkijatyöpajoissa päädyttiin siihen, että älyteknologiat voisivat toimia yhteisön sheriffin roolissa valvoen yhteistilojen käyttöä ja ohjaten ihmisiä positiiviseen käyttäytymiseen tiloissa sekä kohtauttajana yhdistäen ihmisiä, aktiviteetteja ja tiloja. Ne voivat olla myös fasilitaattori, joka keventää ihmisten työtaakkaa käytännön organisoinnissa, tai tekoälyopastaja, joka opettaa asukkaille aktiviteetteja. Monet haluavat oppia uusia taitoja, mutta eivät välttämättä toista ihmistä opastajaksi.

Teknologia ei yksin riitä

”On hyvä muistaa, että teknologiat eivät yksin kykene luomaan yhteisöllisyyttä ja tilojen jakamista, vaan itse yhteistiloilla on kriittinen rooli siinä. Tarvitaan tiloja asukkaiden yhteisille aktiviteeteille ja sosiaaliselle kanssakäymiselle, ja teknologioilla voidaan sitten tukea niiden käyttöä”, Jouko Makkonen painottaa.

”Onkin hienoa, että Suomesta alkaa löytyä esimerkkejä siitä, että julkishallinnossa rohjetaan katsoa avoimesti uusia ratkaisuja ja mahdollistetaan yhteisöllisten suurkortteleiden rakentaminen kaavoituksella.”

Voit lukea lisää tutkimuksesta täältä: Advancing residents’ use of shared spaces in Nordic superblocks with intelligent technologies