Yhteisöt rakentuvat ihmisistä

Monet ihmiset kokevat nykyään, etteivät he ole tärkeitä missään yhteisössä. Monet ovat yksinäisiä, ja samanhenkisen seuran löytäminen on vaikeaa. Töitä tehdään yhä enemmän “etämoodissa” – varsinkin asiantuntijatyössä – ja arki voi muodostua sellaiseksi, ettei toisia ihmisiä välttämättä tapaa kasvokkain edes joka päivä. Monelle tämä tahaton eristäytyminen on raskasta.

Voisiko työpaikka olla ihmiselle toimeentulon ja ammatillisen motivaation tuomisen lisäksi myös tärkeä yhteisö? Meillä Vincitillä tähän uskotaan ja sen eteen tehdään töitä ihan joka päivä. Vincit Oyj on usean sadan teknologia-alan osaajan työpaikka, jossa töitä tehdään viidestä maasta, kahdestatoista paikallisyhteisöstä ja lukemattomista kotitoimistoista käsin. Yritys on rakentunut sen ajatuksen ympärille, ettei maanantaisin harmita tulla töihin. Eloisa ja aktiivinen työkulttuuri on perinteisesti ollut vincitläisille tärkeä. Korona iski kuitenkin meidänkin työpaikkaamme, ja parin kotona työskennellyn vuoden jälkeen oli aika tarkastella, mitä työyhteisöistä oli jäljellä.

Tärkeintä on ideat

Otimme työntekijämme mukaan miettimään, mikä meille on oleellista ja mitä oikeasti arvostamme. Harvinaisen mukavat työkaverit, läheinen työyhteisö ja eloisat toimistot yhdistettynä työn paikkariippumattomuuteen osoittautuivat vincitläisille tärkeiksi jutuiksi. Aloimme tietoisesti rakentaa yhteisöjä kahdesta eri näkökulmasta: 1. Paikallisyhteisöjä työn arjen areenaksi 2. Globaaleja osaamisyhteisöjä, joista saa parhaan ammatillisen tuen. Näiden molempien ideoimiseen otettiin työntekijät vahvasti mukaan – myös parhaat ideat yleensä tulevat heiltä.

Paikallisyhteisöjä rakentaessamme ideoita pyydetään, jatkotyöstetään yhdessä ja kokeillaan. Aina ei välttämättä ensimmäisellä kokeilulla päästä maaliin. Mutta sitten kokeillaan uudestaan ja vähän eri tavalla. Yksi yksinkertainen ja lopulta nerokkaaksi osoittautunut idea on Turun yhteisömme “pizzaperjantait”. Eräs työntekijämme halusi oppia leipomaan maailmanluokan pizzaa ja ajatteli ottaa työkaverit tähän mukaan saadakseen tarpeeksi harjoitusta. Kun riittävä määrä ihmisiä on sitoutunut meillä tiettyyn harrasteeseen, voi aloittaa “virallisen harrastusklubin”, joka saa vuosittain 500 euron tuen yritykseltä. Tällä tuella ostettiin ensimmäinen kaasukäyttöinen pizzauuni ja leivontatarvikkeet. Paikallisen yhteisön kanssa sovittiin, että se sponsoroisi taikinatarvikkeet ja täytteet. Sitten aloitettiin.

Ensin ei oikein sujunut, ihmiset eivät oikein osanneet koko hommaa ja osallistujiakin oli välillä vaikeaa löytää. Hiljalleen taitotaso kasvoi, pizzantekorutiini tuli tutuksi ja osallistujien määrä joka toinen perjantai järjestettävään pizzaperjantaihin lisääntyi. Sitten tuli vastaan yhden uunin ongelma: lounastauko ei tahtonut enää riittää pizzan paistamiseen ja syömiseen, joten seuraavan vuoden harrastuskerhorahoilla ostettiin toinen uuni toimiston terassille. Ja siitä se sitten todella alkoi.

Nykyään tämä on yksi meidän Turun yhteisön rakkaimmista yhteisistä puuhista, johon kutsumme mukaan yrityksen sisäiset vierailijat muista kaupungeista, asiakkaat ja yhteistyökumppanit. Pizzaperjantai on se paikka, mihin tullaan näyttämään tuoreet vauvat ja koiranpennut ja tapaamaan työkavereita, koska silloin he ovat takuulla paikalla. Koko homma pyörii työyhteisön vapaaehtoisvoimin, kaikki taikinoiden valmistelusta keskiviikkoisin keittiön loppusiivoukseen pizzalounaan jälkeen. Jokainen auttaa vähän, jolloin kenenkään kuorma ei kasva liian raskaaksi kantaa. Ja tämä meidän pizza on erinomaisen hyvää!

Samanlaisia ideoita on syntynyt erilaisten kiinnostuksen kohteiden ympärille, on kyse sitten lautapeleistä, “laatuelokuvista”, erilaisista liikuntaharrastuksista, geokätköilystä tai oikeastaan mistä tahansa aiheesta, josta joku on innostunut. Yleensä muitakin kiinnostuneita löytyy. Kasataan porukka ja lähdetään kokeilemaan. Ihmiset ideoivat ja toteuttavat yhdessä, ja sivutuotteena syntyy yhteisöllisyyttä, kohtaamisia ja jopa ystävyyssuhteita.

Kiitoksen tärkeys

Nämä yllä kuvatut yhteisön rakentamisen aktiviteetit eivät olisi mahdollisia ilman niitä ihmisiä, jotka tekevät sen aloitteen, sanovat ääneen oman ideansa ja kysyvät, olisiko muilla kiinnostusta. Ja näitä ihmisiä täytyy muistaa kiittää. Meidän yrityksen sisäisenä viestintäkanavana on tekstipohjainen Slack ja yksi suosituimmista kanavista on #ei-huono. Tämä on vertaispalautteen kultakaivos, jossa ihmiset voivat “ei-huonottaa” eli kiittää toisiaan pienistä ja isoista asioista. Viime vuonna kiitoksia annettiin yhteensä yli 1500 kertaa ja tämän lisäksi meillä järjestetään vielä erikseen kiitospäivä loppusyksystä.

Nykyään yrityksemme kaikissa paikallisissa yhteisöissä on “fun squad” eli iloisten kohtaamisten järjestämiseen vihkiytynyt hauskuuden “iskuryhmä”. Fun squadit ovat koostuneet meidän aivan tavallisista työntekijöistä, jotka vaan toivovat, että kaikilla olisi mahdollisuus kivaan tekemiseen. Useimmiten yhteisön jäseniä osallistetaan uusien aktiviteettien ideointiin ja voidaan myös vaikka yhdessä äänestää eri vaihtoehdoista suosituimmat, jotka sitten toteutetaan.

Kiittää voi myös menemällä mukaan. Joku kokeilee ehkä jonkin asian järjestämistä tai organisoimista ensimmäistä kertaa ja se ensimmäinen tai toinen mukaan tulija on jatkon kannalta aivan ratkaiseva. Minun ammatillisen kokemukseni mukaan ihmiset sitoutuvat yhteisöihin auttamalla, jakamalla ja antamalla enemmän kuin pelkästään vastaanottamalla. Jos kaipaat ympärillesi lisää samanhenkisiä ihmisiä tai mielenkiintoista toimintaa, voisitko sinä olla se henkilö, joka pistää jotakin uutta alulle? Tai olla se, joka kysyy, onko muita kiinnostuneita? Tai se ensimmäinen, joka lähtee mukaan?

Lämminhenkistä ja yhteisöllistä syksyä,

Mari Jokiranta
Organizational Development Director
Vincit Oyj